KÄSIKELLOT HELISIVÄT

 Helisevät kellot Oulun tuomiokirkossa. Kaunista musiikkia.

Piristävä kokemus!

 

 Kellojen soittajat olivat Virosta, Tartosta.

Ohjelmassa oli tuttuja klassisia kappaleita ja muutama joululaulu. 

Olipas mukava olla mukana.

 Konsertin jälkeen tutkailimme kelloja vähän lähempää. Kauniita!

Mutta varmasti soittaminen käy ihan työstä, niin puuhakkaan näköistä se oli, kiirettä piti ainakin joissakin kappaleissa.

Yksi kuulemamme kappale oli
Tschaikovskyn pähkinänsärkijästä osa Dance of the Sugarplum Fairy

 Pääset tunnelmaan, kun kuuntelet tästä kappaleesta kellojen soiton, herkkää ja helisevää...

Tuomiokirkko oli vielä jouluasuisena.

Ja kotikin on vielä jouluisena...

Kaunista tammikuuta,

Maria

Muutama kuva vielä Lahden takaa

Käsistään taitava Kallastelainen oli loihtinut hienon majan ja katetun pöytäryhmän Türin messuille. Piti ihan yhteystiedot ottaa talteen. Tiedä vaikka Tuule Majan pihapiirissä joskus on tällaisia kivoja rakennuksia. Pääsevätpähän yövieraat omaan majaan yöksi. Jos nyt ei kuitenkaan aivan noitamökkiin!

Maton kutominen onnistuu ilman kangaspuitakin! Loimet vain viritetään puiden väliin ja pirralla yös alas sukkulan suihkiessa. Kätevää vain mitä?

Türin messut on kasviharrastajan paratiisi. Tarjolla on laidasta laitaan erikoisuuksia, mutta myös tuttuja ja tavallisia kasvikaunottaria. Kuulemma suomalaiset ja ruotsalaiset ovat parhaita asiakkaita. Uskon sen, niin paljon siellä oli suomalaisia ja kasvit tekivät kauppansa.

Me ajelimme etelää ja Peipsiä kohti. Keltaiset voikukkapellot värittivät maisemia. Toki olihan siellä oikeita viljapeltojakin.

Meidän vuokra-auton takakontissa keikkui muutama uusi puu Tuule Majalle. Istutimme sinne vanhojen omenapuiden vierelle uuden omenpuun ja sisääntuloon hevoskastanjan. Jospa ne sitten vuosien päästä ovat jo hyvän kokoisia, kun meillä riittää enemmän aikaa Viron puutarhakodillemme. Vanhoja hedelmäpuita leikkasimme ja valitettavasti muutamat saivat kyllä vähän kovempaa otetta, pois kokonaan.

Kuten kuvasta näkee, vuohenputki ja muut hauskuudet ovat vallanneet hedelmätarhan. Mutta äläpä hätäile, vielä me voitetaan, kun rupeamme tositoimiin. Siihen ei ole ihan vielä aikaa...

Kiirus oli sunnuntaina takaisin pohjoista kohti. Laiva Lahden yli oli satamassa odottamassa. Ehdimme kuitenkin käydä vielä syömässä Tallinnan Lidossa.

Mintun makuinen viherjuoma salaatin ja lihatäytteisen pannarin kanssa alkupaloina, pääruokana perunaa ja ananaspossua ja päälle suklaapähkinäkakkukahvit. Sitten jaksoi parin tunnin matkan Helsinkiin.

Tässä vielä tunnelmia viikon takaa. Nyt katseet kohti ensi viikonloppua ja tuplalakkiaisia.
Tavataan taas!

Terveisiä Virosta

Meinasi maalaistyttö pökertyä käsityö- ja askarteluliikkeen tukkukauppaan Karnaluksiin astuessaan. Niin käsittämätön määrä kaikkea mahdollista materiaalia maan ja taivaan väliltä oli tarjolla. Onneksi loppui kameran akku lankaosatolle mennessä, että en voinut niitä teille kuvata. Tekin pyörtyisitte siellä koneidenne ääressä.

Ihan oli vaikea valita mitä ostaisi. Ja kun hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Tai siis huimasi, kun muutamilla euroilla sai kokonaisia rullia ja puolia nauhoja ja lankoja.

Tällaiset ihanuudet sitten ostin (tämä saalis siis vain nauhaosastolta). Neulelanka- ja pellavakangasostokset ovat erikseen :)

Toski sitten samalle päivälle ehdimme vielä puutarhoille kasviostoksille. Tällä kertaa keskityin näköjään variegatoihin. Tutut lajit kirjavalehtisinä.

Orapihlajapuu

Jasmike

Japanin angervo Magic Carpet

Lisäksi mukaan tarttui erinäisiä määriä ja lajeja perennoja ja tietysti havuja. Nyt on sitten muutama ilta vierähtänyt tuolla pihalla istutushommissa. Onneksi taivaalta tulee vähän kasteluapua.

Kotonakin odotti kiva yllätys:

Jälleen tehtiin kasviystävien kanssa hulvattoman hauska reissu. Ja uutta tietysti suunnitellaan!

Matkasta vielä huumaantuneena

Mekin heräämme täällä pohjoisessa terassikauteen..

Nyt alkaa jo täälläkin Pohjolan perukoilla tareta terassilla. Kovin on vielä luonto alaston ja autio. Mutta muutaman viikon päästä voikin näyttää jo ihan eri väriseltä :)

Olemme petsanneet terassin mustaksi. Kiva väri, mutta siinä tietysti näkyy kuraiset jäljet ja pöly. No, sitten pitää heilua luudun kanssa...

Lammen vesi on vielä vaihtamatta ja puhdistamatta. Mutta teemme sen vasta muutaman viikon päästä. Jospa tuleviin tuplalakkiaisiin sen ehdimme tehdä. 

                                    Villiviinikin on jo tarennut ulkona.

Viikon päästä olemme Virossa "vähän" kasviostoksilla ja pyörähdämme pikaisesti Tuule Majalla. Siitä varmaan sitten viikon päästä lisää.
Tässä kuvassa on muutama vuosi sitten Virosta tuotuja havuja. Kyllä ne näköjään menestyvät täälläkin meillä (ainakin lumen suojassa). Ja luntahan on ihan kiitettävästi viime talvina ollutkin!

En malttanut olla laittamatta kuvaa minun ikivanhasta lehtikaktuksesta. Joka kevät se jaksaa kukkia yhtä kauniisti. Ja tunnustan, että en hoida kaunotarta mitenkään! Välillä lorautan vettä hengen pitimiksi. Siinä sen juju taitaa ollakin.

Hyvää ja kevään tuoksuista alkavaa viikkoa!

TUNNELMATALON SIIVOUSTA...

Syyslomalla miesväki suuntasi Kaakkois-Viroon tai oikeastaan Etelä-Viroon, Lõuna-Eestisse, Setumaalle, Peipsi-järven rannoille. Tunnelmatalon siivous- ja raivaustyöt käynnistyivät. Talon nimi voisi olla Tuule Maja, Tuulen Talo, talossa joskus asuneen suvun nimen johdannaisena.

Monenlaista oli kuulemma tullut vastaan, koululaisten vihkoja (harmikseni ei kirjoja), vanhoja kenkiä, lasipulloja, vaatteita, peitteitä jne. Säästämisen arvoista ei juuri tainnut kertyä.

Seuraavalla reissulla näemme arkkitehdin, jonka kanssa teemme suunnitelmat tulevasta. Hän piirtää kuvat ja sitten vain rakennusmiehiä hakemaan.

Kiireellisemmät asiat nyt on tehty, talvi voi tulla. Kattoa on paikkailtu ja toinen savupiipuista on poistettu. Ja muitakin lämpövuotokohtia eristetty. Kivitalo ei kovin monta talvea voi olla kylmillään, rapistuminen alkaa heti. Oli korkea aika pelastaa talovanhus...

 Tiilet saavat kyytiä, kun nuori mies pääsee vauhtiin.

TÄLLAINEN HAAVEIDEN TALO MEITÄ ODOTTAA...

Unelma uinuu ruususen untaan ja odottaa herättämistään...
me olemme lupautuneet tämän ihanuuden elvyttäjiksi! Tiedossa on vuosien projekti, mutta yli sata vuotta sitten rakennettua ei saa kiireellä pilata. Lupaamme tehdä taiten ja harkitusti!

Onnellista lokakuuta,

ps. tunnustuksissani kohta 7 alkaa nähdä päivän valon :)

Uskomattomatkin haaveet voivat joskus toteutua.

Pidennetty viikonloppu Lahden taakse

Ja tästähän sitä lähdetään liikkeelle, kun Viroon mennään. Ensimmäisiä asioita, mikä on erilaista kuin meillä pohjoisempana: haikaran pesä.

Matkamme jatkui sisämaata kohti aivan Venäjän rajan tuntumaan, Peipsin rannoille, kaunista, kaunista...

Ihana ja tunnelmallinen majapaikka ja majapaikan aamiaisleivät kera viiriäisen munien, NAM.

Sitten auton keula kohti Tarttoa.

Ja ajelimme vieläkin etelämmäs, aina Latviaan asti, päämääränä Riika. Kiva oli nähdä niitäkin maisemia.

                  Monipuolinen ruokapaikka Riiassa: LIDO.
Suosittelen!Vaivaa vain runsauden pula :)

            Tyytyväisiä matkalaisia vatsat täynnä hämärtyvässä illassa.

                                    Lidon sisustusta sisältä ja ulkoa.

                                                    Hieno takka.

                                Perinteiset verhot, kirjontaa ja koruja.

                                      Juga eli vesiputous.

                                         Tyylikkäitä istutuksia, mutta...

                                 Älä astu nurmikolle! Ärge astu murul!

           Riian joulukuusi kesäasussaan.

Matka vei veronsa niin nuoremmalta kuin vanhemmaltakin. Näin väsynyt oli nuorimmainen reissaaja lentoasemalla. Lähtö viivästyi koneen teknisten ongelmien takia, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

                                           AURINKOISTA SYKSYÄ!