Monenlaista oli kuulemma tullut vastaan, koululaisten vihkoja (harmikseni ei kirjoja), vanhoja kenkiä, lasipulloja, vaatteita, peitteitä jne. Säästämisen arvoista ei juuri tainnut kertyä.
Seuraavalla reissulla näemme arkkitehdin, jonka kanssa teemme suunnitelmat tulevasta. Hän piirtää kuvat ja sitten vain rakennusmiehiä hakemaan.
Kiireellisemmät asiat nyt on tehty, talvi voi tulla. Kattoa on paikkailtu ja toinen savupiipuista on poistettu. Ja muitakin lämpövuotokohtia eristetty. Kivitalo ei kovin monta talvea voi olla kylmillään, rapistuminen alkaa heti. Oli korkea aika pelastaa talovanhus...
