Kyllä kissat osaavat nauttia olemisestaan ja olemattomuudestaan. Näin joulun kiireiden alla luin uusimmasta Kotiliesi-lehdestä (nro 22) Jaakko Heinimäen kolumnin. Siinä on ajatusta jokaiselle!
Heinimäki kirjoittaa: " Entä jos tänä adventtina opettelisi odottamaan ja varaisi aikaa vaikka joka päivä kymmenen minuuttia pienelle adventtimietiskelylle. Säännöllisesti, joka päivä, tietyllä kellon lyömällä. Istuisi alas, sytyttäisi kynttilän ja olisi kymmenen minuuttia hiljaa. Jos kymmenen minuuttia tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta olla tekemättä mitään järkevää, voi aloittaa kolmella minuutilla ja lisätä sitten aikaa, jos siltä tuntuu. Eikä kynttiläkään ole välttämätön. Istuisi vain ja hengittäisi keskittyneesti ja rauhallisesti sisään ja ulos. Siinä hengitellessään voi vaikka mielessään sanoa, hengityksen tahtiin: Tervetuoloa- joulun lapsi, ja antaa tuon ajatuksen elää sielun pohjalla omaa elämäänsä."
Sytytän kynttilän...
ja kuuntelen tulen rätinää ja olen, niinkuin meidän Minni, joka löytää somat lämpöiset kolot olla ja nukkua ja seurata sieltä elämää.
Minullahan on nyt ollut rauhallinen syksy tämän käteni takia, liike on hidastunut ;)
Meille joulu tulee tänän vuonna hissuksiin...
Haluan antaa tämän ajatuksen Sinullekin, joka hikeä pyyhit otsaltasi...
6 kommenttia:
Kaunis postaus ja viisaita sanoja.
En pyyhi hikeä otsalta, vaan toteutan noita ajatuksia käytännössä. Tosin en säännölliseen aikaan joka päivä, vaan aina, kun on päivittäin sopiva hetki.
Juuri niin Irene, minäkin pidän oman retriittini joka päivä jossain vaiheessa. Nyt saikulla se onkin helppoa. Mutta silloinkin kun olen töissä. Kynttilän liekki ja muu elävä tuli rauhoittaa.
Ihana asenne, hidastellen se joulu sieltä tulee :) Meillä just lapset keräili joulun takaisin koreihin päivän leikeistä ja minä sytyttelin kynttilät... Hetki hiljaisuutta ennen untenmaille siirtymistä.
Maikki, hetki ennen hiljaisuutta on monelle yksi päivän kohokohdista. Muistan, kun lapset olivat pieniä, ja he olivat nukahtaneet päivän leikeistä ja touhuista, nautin hiljaisuudesta..
Lapsesi ovat leikkineet joulua ja sitten vielä laittaneet sen takaisin koreihin, hauska juttu. Ei joulun tarvitse tulla liian aikaisin. Joulumusiikkia voi kuunnella ja pikkuhiljaa viritellä ajatuksia jouluun :)
Ihana ajatus, kiitos siitä. Käyttöön tulee täälläkin, nyt entistä tiedostetummin.
Terveisin toinen käsivammainen...
Elämäni matkat, oleppas hyvä vain! Kannattaa ottaa käyttöön. Pakostakin nyt "me käsivammaiset" tuon asian huomaamme ;)
Lähetä kommentti