TUNNUSTUS, KIITOS MÄNTYLÄN AILALLE!

Lukiessani toisten tunnustuksia, oli monessa kohdin ajatus, että tuollainenhan minäkin olen. Eli johtopäästös: samalla tavalla tuntevat, ajattelevat, käyttäytyvät jne. ihmiset lukevat toistensa blogeja :) Sehän on selvä, samankaltaisuus vetää puoleensa, he löytävät toisensa, ihana niin! Teidän "kanssabloggaajien" muassa on lystiä kirjoitella ja samalla seurailla, mitä itse kullekin kuuluu.

Mutta, ne seitsemän tunnustusta tulevat tässä:

1. Olen mahdoton tavaran kerääjä. Koluan kaupunkien outletit ja antiikkimyymälät.

2. Ympärilläni pitää olla kaunista. Niin, tiedättehän, eihän se aina ole mahdollista, ja se välillä ahdistaa. Mutta mitä enemmän elämää näkee, sitä herkemmin kauneutta löytää pienistäkin asioista. Murunen keittiön pöydällä voi ollakin kaunista ;)

3. Haaveeni on päästä asumaan johonkin lämpimään, missä ei olkaa kolota eikä polvea pakota.

4. Lapset (omat ja muiden) ovat lähellä sydäntäni. Voi kuinka herkästi heidät unohdetaan eurojen alle, vaikkapa päivähoitoasioissa: suuret lapsiryhmät päiväkodeissa, liian vähän aikuisen syliä ja kuuntelevaa korvaa ja tukevaa olkapäätä, mihin nojata.

5. Tykkään reissata ympäri tellustamme, saa uusia ulottuvuuksia ja huomaa, että elämäähän on muuallakin kuin kotomaassamme. Olen kuiten isänmaallinen, mutta sehän onkin jo toinen asia.

6. Odotan aina sunnuntaiaamua, kun ei ole kiire mihinkään. Lepopäivä ON lepopäivä.

7. ja lopuksi haave, joka toivottavasti jossain vaiheessa näkee päivän valon: 

     pieni maatila, jossa voin toteuttaa puutarhaunelmiani ja se maatila ei sijaitse V -vyöhykkeellä! :D

Tämä siksi pienellä, kun se on niin uskomaton haave, että tuskin uskallan sitä tuoda julki.

Tunnustukset eivät ole mitenkään missään järjestyksessä, kirjoitin vain, missä järjestyksessä tuli mieleen.

Ja eteenpäin lähteviin tunnustuksiin palaan myöhemmin...

Elokuun yö on tumma ja täynnä tunnelmaa, sytytetään kynttilä ja annetaan sen valaista!