Kuukausi vierähti viimeisestä päivityksestä.
Monenlaista on tapahtunut tässä välissä.
Suuri suru läheisen perheen isän poismenosta.
Nyt jatkamme matkaa vähän eritavalla kuin aikaisemmin,
kannamme toinen toistamme.
Koskaan et voi tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan,
onneksi.
Mutta elämä jatkuu...
Jokainen uusi päivä on lahja!
Kevät etenee hissuksiin joella.
Vapun viimeiset munkit maistuivat lossirannassa.
Tipi tip...
Lossi odottaa vastarannalla kesäliikennettä.
Pääjoesta erkanee pienempi uoma, hiljaa virtaa pikkujoki,
kaunis!
Sammakonkutupaikka on vielä hiljainen.
Kaunista toukokuuta kaikille.
Iloitkaa rakkaistanne ja läheisistänne!
Maria
3 kommenttia:
Noinhan se on, koskaan ei tiedä milloin elämä katkeaa. Kuolema pysäyttää aina ja täytyy olla kiitollinen elämästä, itsen ja muiden.
Voimia ja aurinkoista toukokuuta!
Kiitos Saila! Elämä on lahja, josta ei kyllä muista aina kiittää, välillä meidät pysäytetään, kaikella, kulemallakin on tarkoityksensa!
Tulipa kirjoitusvirheitä...
:)
Lähetä kommentti