Kolin Käpykolossamme kului viikonloppu, sanoisinko aika rennosti :)
Metsässä kuljimme.
Pääsin Untun tarinaan ihan sisälle.
Jännittävää, varmasti Lumilontit olivat meiltäkin vailla teetä!
Tässähän se Untu mustikkateetä hörppii. Jos haluat vielä palata Untun seikkailuun. Se löytyy TÄÄLTÄ
Kuusen alle saisi ihanan pesän...
Ukko-Kolin huipulle on ainakin kerran talvella ja kerran suvella päästävä.
Aina on yhtä sanaton.
Pakkasesta takan ääreen, saunaan, iltapalalle, lukemaan jotain mukavaa...
Hämärässä
valkoisen lumen jälkeen mukava polttaa mustaa kynttilää
ja katsella hiljaa pyörivää puusta vuoltua valaisinta.
Kaunis...rauhoittava...
Maanantaiterveisin Maria
3 kommenttia:
Kiitos upeasta kuvanautinnosta <3
NIIN kaunista :)
Ainosofia ja Riitta, Kiitos! Kolin maisemat mykistävät vain aina ja aina...
Lähetä kommentti