KOLME ÄSSÄÄ

SISU

SCHJERFBECK

SYKSY

Loppukesän aikana meille muutti 3-vuotias suklaaburma. Ja sen jälkeen on elämää riittänyt, erityisesti yöelämää :)   Ja ääntäkin löytyy. Ja ruokaa kuluu.
Minni-rouva muutti Kiinan matkamme aikana toiseen kotiin ja jäi sinne. Joten kissan paikka oli auki. Ja yks kaks yllättäen huomasimme, että sisukas Sisu on meillä! Herra täyttää kissan paikan yli sata prosenttisesti. "Kun sinulla on burmalainen, et ole koskaan yksin", sanotaan, ja se kyllä tämän lyhyen yhteiselomme perusteella pitää paikkansa. Yhtäkkiä saattaa saada olkapäälle kaverin, yksi loikkaus ja poika istuu harteilla. Täytyy kyllä sanoa, että aika terävät on kynnet ;)
Aamupalalla saan harteiden lämmittäjän ja taustamusiikkia, sellaista isoäänistä HYRRRRR, HYRRRRRRRRRR. Hän ottaa tilan!

Se toinen Ässä on Schjerfbeck, siis Helena Schjerfbeck. Valloittava, mielenkiintoinen taiteilija. Näyttely parhaillaan Ateneumissa. Sinne kun vielä ehtisi ennen lokakuun alkua.
Äänikirjana "luen" juuri Rakel Liehun romaania Helene. Niin kiinnostava, että joka välissä laitan levyn päälle. Kotityöt sujuvat huomaamatta. Nyt kun ei tahdo ehtiä istua ja lukea, niin kuunnellaan sitten.

                                                  "Tutkikaa taulujani.

                                                   Sanon niissä kaiken.

                                                   Kaiken mitä tiedän,

                                                   ja enemmänkin."

Kolmas Ässä on tässä ja nyt, eli syksy.

 

 Lämmin, kaunis syksy. Aamuisin jännittävä aavemainen usva nousee joelta, aurinko nousee ja värjää usvan roosaksi ja haihduttaa viimein päivän valoksi. Pihlajanmarjat hehkuvat. Syksy, sittenkin kaunis taas.

Illalla seiskaluokkalainen sai makeanhimon ja teki marenkeja.
Täydellisiä!

 Suklaisesta (siis burmalaisesta), marenkisesta Vaahteramäestä,

Maria