Mielenkiintoista seurata hyasintin sipulien juurten kasvua vedessä. Todellakin, pelkkä vesi riitttää. Sipulin sisällä on voimaa. Kiva vihreä piippakin alkaa jo nousta...
Jotain positiivistakin on näissä sairasvapaan päivissä: koululaisia odottaa välipala ja ruoka, kun tulevat kotiin. Saan leikkiä kotiäitiä ;)
Tänään tein marjapuuroa.
Ja kylläpäs hyvältä maistui. Sekaan mummin kermanekasta kokomaitoa, ripsaus ruokosokeria ja kynttilään tuli...
Näin mentiin tiistaina...yöksi on luvassa pikkuinen pakkanen..tuleeko talvi?
Hyvää yötä huomiseen,
2 kommenttia:
Hassu yhteensattuma, että minäkin juuri lopetin ruokakirja-arvosteluni vispipuuromuisteloon.
Nuo kukat vesilasissa ovat huikeita. Sitä jaksan ihmetellä, kun näitä joulun sipulikukkia ei yleensä saa kastella, kun ovat ruukussa, niin miten tässä sitten kestävät olla seisovassa vedessä...
Leena, olipa kiva yhteensattuma. Vispipuuro on myös minulla mukavana muistona lapsuudestani. Sitä puuroa syötiin paljon eikä siihen kyllästynyt. Myös ruismarjapuuro oli suosikkini :)
Niin aika kumma juttu tuo vesikasvatus onkin. Tarkkana pitää olla, että vain juuret saavat koskea veteen, ei sipuli, ettei se mätäne siihen. Kait ne juuret kestävät veden...
Jouluistutksissa koko sipuli on yleensä mullassa ja sipuli ei liikaa kosteutta siedä. Siksi istutksia kastellaan niukasti.
Näin minä luulen asian olevan ;)
Lähetä kommentti