sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pähkinänsärkijä

Irenelle, Rakkaudesta Vironperään, lupasin kuvia meidän pähkinänsärkijästämme. Olen ostanut sen Saksasta. Toimii siis ruuvipuristimen lailla.



Toinen kiva, hyväksi havaittu pähkinänsärkijä on tässä:




Sinne vain pähkinä sisälle ja naps, messinkikuoret painetaan vastakkain. Särkijän hampaat rikkovat pähkinän ja roskatkin jäävät pähkinän sisälle. Kätevää..


Tämän särkijän löysin saksalaiselta kirpputoripöydältä. On kyllä ollut hyvä löytö. Lapsetkin jaksavat särkeä koviakin pähkinöitä.


Ihana, pian on taas pähkinäkausi edessä...

Jossain vaiheessa (en muista blogia, valitettavasti) keskustelimme kanavatöiden ihanuudesta. Tässä lupaamiani kuvia omasta kanavatyöstäni,pannumyssystä. Tuli siitä ihana. Nyt pysyvät teet ja kahvit lämpimänä. Mallin otin Kaffe Fassett'n kirjasta. Vähän sitä muokkasin.



Taustakankaaksi löysin kuviollista samettikangasta.

Lämpimiä teehetkiä pähkinöiden kera,

lauantai 24. syyskuuta 2011

"Tulihan se viimein mua kattomaan..."

"Viittiikin olla niin kauan pois! Esitänpä vähän loukkaantunutta, niin tietääpähän, että kaivattu on!"




"Menen kyllä uunin pankolle, kiivetkööt sinne rapsuttamaan. Tulee se, tiedän..."




"Pakko kait tässä on jostakin lämmintä paikkaa hakea, kun jätti huoneensakin niin tyjäksi, ei siellä viitti enää nukkua, ei oo sänkykään enää pehmonen ja lämmin."




 "Tuokaan vanhempi mamma ei anna enää siinä ihanassa leveässä keinussa nukkua, kun meni sen valkoisen peiton siihen laittamaan. Minkäs mahdan, että kutrini uusiutuvat ja rapaa tarttuu tassuihin! Tai jos päästää siihen keinuun, niin kehtaa vielä nostaa sen mokoman peiton syrjään. Tässä talossa on asiat muuttuneet."



             "Käynpä mutkan ulkona. Ovi auki! Tämä mamma käy pihalla!"



Varmaan arvasittekin, tämä on meidän Minni-emon puhetta. On kisu ollut ihmeissään, että mihin tämän talon asukkaat ovat häipyneet. Laukkua pakataan, ovi käy ja kohta pörisee auto. Milloin menee talon isäntä, milloin se nuori mies maastopuvussaan sinisen barettinsa kanssa ja milloin se nuori pari, jotka ei juuri muita huomaakaan. Mutta se on ollut kauheinta, kun tavarat pakattiin Lahteen ja neidin huone tyhjeni. Minnikin muutti huonetta, vaihtoi olohuoneeseen, uunin päälle asumaan.

Jos on tällä äidillä kriisi tyhjenevästä pesästä, niin on se kriisi kissallakin, kun rapsuttajat häipyvät.

"Mutta onhan täällä Vaahteramäessä onneksi vielä pianisti-poju ja heppatyttö, ja se vanhempi mamma, joka välillä meinaa komennella, että pois olohuoneen valkoiselta liinalta...niinkö se nyt haittais, siitä on paljon parempi tähystää ulos."


Minnin puolesta kirjoitti

maanantai 19. syyskuuta 2011

Työkenkiä ja omppuhilloa...


Ostin uudet työkengät. Aika ihanat. Nyt kelpaa taas tassutella. Hyvät jalassa ja kivat katsella...





Iltapäivällä keräsimme omppupuun tyhjäksi, etteivät linnut ja pakkasherra syö meiltä kaikkea. Olen innoissani, kun niin paljon saimme hedelmiä. Teitä eteläsuomalaisia varmaan huvittaa, mutta meidän kylmä pihamme ei niin suotuisa olekaan. Hatun nosto ja kiitos Oton ompulle, että on sinnitellyt meille satoa!




Omppulohkot kiehumaan veden ja hillosokerin kanssa. Mausteeksi vähän kanelia ja inkivääriä.



Valmista hilloa purkkiin ja käyttöön...





Aamupalalla tai iltapalalla sipaisu leivälle ja luonnonjugurtin joukkoon...NAM!
Ja mikä tärkeintä: ei yhtään lisäaineita!


Hyvää syysviikkoa Vaahteramäeltä!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Pergamiini kakkupapereita




Aika ihanan löydön tein, kun siivosin varastoja. Muistot menevät esikoispoikamme syntymävuoteen 1989...pergamiini kakkupapereita. Kauniita! Mutta eihän näitä raaski käyttää. Koristeeksi laitan.

Toinen ihana muisto: vanha lasipurkki, siinä etiketti, joka kertoo tölkissä olevan omenoita syyskuulta 1989.


Taitaa täyttyä nostalginen tölkki omenoista myös vuonna 2011 :)

Meidän Oton-omenamme on nimittäin tuottanut ihanan sadon. Taisin siitä kyllä mainita jo aikaisemminkin...
Nyt lähden leipomaan saksalaista omenakakkua. Omenaleipäkin oli hyvää. Leipäkone on voittamaton! Kodinkone, jota en antaisi pois!

Hyvää viikonloppua!

tiistai 13. syyskuuta 2011

Päijät-Hämeessä

                         Täällä pyörähdimme viikonloppuna.


Lahdessa siis. Soman kokoinen kaupunki, hieman yli 100 tuhatta asukasta.Sää oli utuisen puolipilvinen, kuten kuvistakin näkee, mutta kesäisen lämmin.




Vesijärven rannalla ja puistoissa käveleskelimme muiden lahtelaisten tapaan.


         Vesiurkuja pysähdyimme kuuntelemaan...





Mukaan poimimme kauniita yksityiskohtia luonnosta:



Päiväretken jälkeen tyttären opiskelijakodissa nautimme kahvit ja teet leipien kera. Huom! Ihanat retrokupit!



Kiitos rakas tyttäremme ja menestystä opintoihisi ja elämääsi siellä etelässä...