lauantai 30. heinäkuuta 2011

LÖYTYISIKÖ LAHDESTA ASUNTOA?!


Tämä nuori neitimme aloittaa insinöörin opinnot Lahden Ammattikorkeakoulussa syyskuussa. Siksipä laitankin tänne "sosiaaliseen mediaan" tietoa siitä, koska hän tarvitsee asunnon, yksiön tai kaksion. Olisiko kenelläkään mahdollisesti jotain vinkkiä Lahdessa vuokrattavasta asunnosta?

Lehti-ilmoituskin laitettiin, mutta ilmoittelenpa myös täällä :)

Niin se vain elämä menee, lapset hakevat paikkansa ja puolisonsa ja me vanhemmat elämme siinä mukana, väliin sydän haikeudesta itkien, mutta toisaalta niin onnellisena, että he ottavat tuulta siipiensä alle ja itsenäistyvät. Jotenkin näin minun suuresti ihailemani lasten psykiatri J. Sinkkonen sanoi: "Kasvatus on tehnyt tehtävänsä, kun nuori kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa oman kattonsa alle." Jotain muutakin mukavaa Sinkkonen sanoi loitontuvista perävaloista nuorten lomien jälkeen... että itketti ja nauratti yhtäaikaa.




Tässä meidän pesueemme, miniä mukaan lukien. Ja näistä enää kaksi nuorimmaista istuvat samaan ruokapöytään minun ja Risto-Reippaan kanssa. 

Mutta kuulostellaanpa, jos jostakin saataisiin kiva opiskelijatytön asunto.

Edessä elokuu ja pimenevät illat ja työtkin ovat alkaneet, mutta kesä jatkuu vielä!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Päivä täynnä rakkautta ja lämpöä

              

                                         Saitte toisenne tänään alttarilla,
                                         juhlassa suuren rakkauden,
                                        kauniilla pienellä sormuksella,
                                        solmitte liiton ikuisen.


 Onnellinen äiti ja ANOPPI! Olen saanut siis uuden arvonimen ja siitä olen ylpeä :)
Ja kaiken lisäksi olemme saaneet uuden perheenjäsenen, MINIÄN. Tervetuloa sukuun!


tiistai 19. heinäkuuta 2011

SYDÄMELLISTÄ

Vaikka sataa,
minä en kastu.
Sinun rakkautesi
on minun sateensuojani.

- Japanilainen kansanlaulu -

Lauantaina vietämme vanhimman poikamme häitä. Olen tehnyt sydämiä...


Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

Anna-Mari Kaskinen
 Niin käsittämätöntä, meidän esikoisemme, vastahan sinä otit ensiaskeleesi ja sanoit ensimmäiset sanasi. Nyt jo siinä juhlapuvussasi, vierelläsi rakkain ihminen maailmassa. Olkaa onnellisia, hoitakaa toisianne, hoitakaa rakkauttanne. 

"Mitä on rakkaus? Rakkaus on tunnetta. Se on kaipuuta ja täyttymystä. Se on iloa ja onnea. Se on hellyyttä ja läheisyyttä. Rakkaus on tunnetta: myönteisiä, herkkiä, hyviä tunteita. Mutta joka tuntee vain onnellisen rakkauden, ei tunne rakkautta. Kipu ja kärsimys kuuluu myös rakkauteen. Toinen ihminen on rikkaus, mutta joskus myös taakka, jota on kannettava.  
 
Jokainen hyvä rakkaussuhde avautuu kahteen suuntaan. Se sisältää rakkautta ja vihaa. Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Vihastukaa, mutta älkää tulko välinpitämättömiksi toisianne kohtaan. Negatiivinen vihastumisen tunne kuitenkin kertoo: minä välitän sinusta, minä reagoin sinuun, sinä olet minulle tärkeä ja rakas.  
 
Rakkaus on myös tahdon asia. Te lupaatte toisillenne: Minä tahdon rakastaa sinua myötä- ja vastoinkäymisissä. Ajan myötä rakkauden tuntomerkit usein muuttuvat. Rakkaus ei enää olekaan pelkästään toinen toisensa katselemista, vaan yhdessä johonkin katsomista. Rakkaus on yhteistä jaettua elämää, toista ei jätetä ulkopuoliseksi. Rakkaus on yhdessä iloitsemista, joskus yhdessä itkemistä.  
 
Rakkaus ei ole kerralla valmis. Rakkautta on hoidettava, se tarvitsee aikaa ja myös työtä kasvaakseen. Ilman hoitoa rakkaus kuihtuu ja kuolee. Se ei kuole vaikeuksiin, vaan usein juuri hoitamattomuuteen. Opetelkaa siksi ruokkimaan rakkautta. Pienillä sanoilla, asioilla, teoilla. Tähän tarvitaan mielikuvitusta, seikkailumieltä, virikkeitä, mutta ennen kaikkea tahtoa.  
 
Rakkaus on sitoutumista, muuttumista ja kasvua toisen hyväksi. Toisen hoivaansa ottamista, avoimuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Rakkaus ei kieltäydy elämästä fyysisesti toista lähellä silloin kun toinen sitä tarvitsee, vaikka ei itse juuri silloin tuntisi samoin. Toisen huomioiminen vaatii joskus epäitsekkyyttä. Opetelkaa tuntemaan toistenne tarpeet ja odotukset. Opetelkaa puhumaan kipeistäkin asioista.  
 
Avioliitto on tehtävä, jossa opetellaan rakastamista, anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista. Tehkää toisenne onnellisiksi. Älkää kysykö niinkään, miten sinä voit palvella minua, vaan miten minä voin palvella sinua."


Tahdotko rakastaa tänään  
eilistäkin enemmän  
Tahdotko olla tukena  
myllerryksessä elämän  
   
Osaatko riidellä viisaasti,  
lempeästi ja kuunnellen,  
Sopia ennen pimeää  
nauraen, anteeksiantaen  
 
Oletko valmis kaikkesi  
ja enemmänkin antamaan  
Olethan valmis vastuun  
teoistasi kantamaan  
 
Haluatko ottaa vastaan  
elämän suuret ihmeet  
Haluathan yhdessä poimia  
pienetkin onnen rippeet  
 
Ethän koskaan anna periksi  
vastoinkäymiselle  
Olethan ystävä hädässä,  
ihminen ihmiselle  
 
Tahdotko, osaatko, jaksatko?  
Luulen tietäväni vastauksen  
Olet kanssani täällä tänään,  
sain sinusta kumppanin ikuisen.  

-Veera Rinne


Jälleen elämää ihmettelevä äiti

maanantai 11. heinäkuuta 2011

LOMA POHJANMAALLA


Kotona jälleen merellisen lomaviikonlopun jälkeen.
Ehdimme nauttia Merenkurkun tarjoamista esteettisistä maisemista, merivedestä, Pohjanmaan historiasta, jota saimmekin aivan tuhdin paketin.
Ensin Stundarsista.






Sitten aistimme, mitä meteoriitti on saanut aikaiseksi 520 miljoonaa vuotta sitten. Ollaan siis Söderfjärdenissä.




                             Illaksi ehdimme vielä Strömsön  rannalle.









Seuraava päivä toi mukanaan sateen ja ukkoskuurot. Se olikin hyvä viettää sisätiloissa. Kävimme Kristiinankaupungissa. Tässä kuvia Kristiinan pohjoispuolella olevasta Carlsrosta.










    Matkalla takaisin Vaasaan ajelimme Bergön kautta.




Ja kun uusi päivä valkeni, Vaasan taivas oli kirkkaan sininen, täydellinen päivä saaristoon. Suuntana siis Raippaluoto. Vaikuttava, etten sanoisi.








                
                   Illalla kotimatkan varrelle sattui vielä Hiekkasärkät.



Todellinen merenrantaviikonloppu, aurinkoa ja vilvoittavaa tuulta.